Suomen tulisi vaatia Euroopan unionin perussopimusten avaamista

Euroopan unionin perussopimusten rajat ovat tulleet vastaan.

Euroopan unioni on viimeistään elpymisvälineen myötä muuttunut ja muuttumassa perustavanlaatuisesti ja sen perussopimukset tulisikin päivittää tähän päivään.

Vaihtoehtoisesti Suomi voi ajelehtia, odotettavasti melko vaatimattomalla myötä- tai vastavaikutuksella, Ranskan, Italian ja Saksan yhä voimakkaammin ajamaan liittovaltioon, jonka yleiseurooppalainen lisäarvo ja myös kansanvaltainen oikeutus ovat ainakin jossain määrin kyseenalaisia.

Perussopimusten avaaminen ja niiden uudelleenneuvottelu hallitusten välisessä konferenssissa mahdollistaisivat laajan eurooppalaisen keskustelun unionin tilasta ja tulevaisuudesta. Konferenssi voisi toimia ikään kuin välitilinpäätöksenä unionin jäsenvaltioille, ennen kuin ne ratkaisisivat mukanaolonsa muodostuvassa liittovaltiossa. Vaihtoehtoisesti unionia voisi kehittää konferenssin kautta enemmän vapaaseen kauppaan perustavaan valtioiden väliseen liittoon, jossa unionin tarkoitus olisi tuottaa sisämarkkinallensa lähinnä teknisiä sääntelynormeja, ilman jäsenvaltioidensa keskinäisiä tulonsiirtoja.

Perussopimusten avaaminen ja hallitusten välinen konferenssi voisivat olla monella tapaa jännitteistä unionia tervehdyttävä prosessi. Prosessin lopputulema on toki jossain määrin ennalta arvaamaton, mutta asianmukaisten ja vilpittömien neuvottelujen päätteeksi unionin ei tulisi pelätä kohdata mitään lopputulemaa. Prosessi ei myöskään vaarantaisi unionin välitöntä toimintaa, sillä unioni pystyisi jatkamaan toimintaansa koko prosessin ajan nykyisten sopimustensa mukaisesti.

Perussopimusten avaaminen ja hallitusten välinen konferenssi olisivat myös paras mahdollinen keino korjata unionin talous- ja rahaliiton laajasti tunnetut ja tunnustetut valuviat. Unionissa on itse asiassa parhaillaan käynnissä talouspolitiikan koordinaation ja finanssipoliittisten sääntöjen uudelleentarkastelu, mutta mitään olennaisesti kovin merkittävää parannusta nykytilaan ei ole saavutettavissa avaamatta perussopimuksia, mikä on se sopimustaso, jota on jo pidemmän aikaa laiminlyöty.

Lisäksi perussopimusten avaaminen mahdollistaisi unionin budjetin käyttötarkoituksen pohtimisen puhtaalta pöydältä. Nykyisin yhteisen budjetin varat ohjautuvat lähinnä maataloustukeen ja koheesioon, joiden yleiseurooppalaista lisäarvoa on vaikea ymmärtää. Unionin budjettia voisikin jatkossa käyttää mieluummin esimerkiksi yhteiseen puolustukseen ja turvallisuuteen, ja maataloutta tukea sitä vastoin tarvittaessa jäsenvaltioiden omin, kansallisin varoin.

Talous- ja rahaliiton lisäksi myös esimerkiksi Schengen-sopimuksessa, unionin vapaan liikkuvuuden periaatteessa ja rajaturvallisuudessa saattaisi olla korjattavaa. Näissä oma asiantuntemukseni on kuitenkin talous- ja rahaliittoa rajallisempaa.

Eurooppalaista oikeusjärjestelmää ja lopulta myös laillista järjestystä uhkaa rapautuminen, jos unionin perussopimuksia ei päivitetä sen nykytilaa vastaavaksi, tai vaihtoehtoisesti ja mieluummin, pohdita kokonaan puhtaalta pöydältä.

Jälkikirjoitus: Kuva on kirjoittajan Lucian päivänä 2012 ottama Euroopan parlamentista, Ranskan Strasbourgista.